Minä olen nyt pitkin päivää tätä tapausta seurannut ja en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...Ensinnäkin mikä saa ihmisen sanomaan noin? Edes leikillään.. Muistan kun katsoin paljon puhutun "Yökylässä" jakson ja jo silloin päässäni kiehui. Tämä oli vain viimeinen naula tähän arkkuun.
Kyseessä on kohta 55-vuotias aikuinen nainen,jonka suusta ei uskoisi tuollaisia sammakoita pomppivan. Niin vain pomppii.. Hän on haukkunut taas (huom taas) Maria Veitolaa rumaksi telkkarissa. Anu on puolustautunut asiassa,niin että kyseessä oli vitsi ja että Marialla on vain heikko itsetunto.
En nyt usko,että tässä Marian ongelma onkaan ollut yhden ihmisen mielipide itsestään. Vaan se että miksi tuollaista pitää ylipäätänsä sanoa? Kenen mielestä se on hauskaa?
Mielestäni tätä tapausta voi peilata vaikka koulumaailmaan. Siellä on paljon tapauksia kun lapset sanoo jotain pahaa toisesta ja sitten kun lapsi laitetaan asiasta vastuuseen niin vastaus on että "se oli vitsi". Vitsi? Naurattaako sinua jos sinusta sanotaan sama "vitsi"? Ei välttämättä naurata.
Kyllä minäkin naurahdin samanlaisille "vitseille" joita minusta kouluaikoina heitettiin. Silti se ei kerro sitä, että ne olisivat olleet hauskoja. Naurahtaminen oli puolustusmekanismi. Kun naurahti,niin asia oli loppuun käsitelty eikä siihen tarvinnut enää palata. En halunnut näyttää, että se tuntui pahalta. Sehän olisi ollut noloa. Olin siis vain pieni heikko tytöntyllerö.
Mutta EI. Se ei olisi ollut noloa. Itsevarma ihminen olisi sanonut, että " kuules MarttiEinari tämä ei ollut nyt yhtään hauska juttu". Näin MarttiEinari olisi ehkä tajunnut, että se ei ollut cool.
Mielestäni Maria Veitola teki tässä ihan oikein, kun nosti kissan pöydälle! Tämä todistaa sitä,että kyseessä on itsevarma, rohkea ja KAUNIS nainen. Toivon,että Maria pysyy just semmosena kun on ja tekee asiat juuri niinkuin itse haluaa. Hän on mahtava esikuva ja ihanan oloinen ihminen!
Pointti tässä nyt oli vähän se että,mietitään loppuun asti ennenkun päästetään niitä sammakoita suusta. Pieni maalaisjärki on ihan jees näissä vitsin heitto hommissa!
Sosiaalinen media. Tuo ihmeellinen ihmisiä yhdistävä ja erottava ilmiö. Ilmiö, joka on varmasti tullut jäädäkseen. Ilmiö, jolla ihmiset nykyään tekee isoja summia rahaa.
Mitä sosiaalinen media eli some meinaa meikäläiselle? Siinäpä vasta pulma. Jenna tytön ensimmäinen kosketus someen taisi olla irc-galleria tai mese. Irc-galleriassa oli kaikki. Siis ihan kaikki. Koko internetin ihmeellinen maailma oli vielä uutta ja uskomatonta. Muistan miten muokkailtiin kuvia ties millä tavalla ja odotettiin vain, että juuri se poika johon oltiin ihastuttu tulisi kommentoimaan niitä mahtavia taideteoksia. Sama meno jatkui tietysti myös ii2:ssa ja Kuvakkeessa. Luojan kiitos, en käytä näistä enää yhtäkään. 😂 Ovatko ne edes elossa?
Mese taas oli. No mese on LEGENDAARISIN ikinä. Yläasteella jäi monen monet yöunet väliin, kun vain istuttiin illat tovereiden kanssa mesessä jutskaillen. Jotenkin vähän ikävä niitä mesen täyteisiä iltoja. Huh huh!
Seuraava elämän nykyaikaiseksi mullistanut suuri askel oli Facebook. Facebook on ehkä pitkäaikaisin some, mitä olen koskaan käyttänyt. Vieläkin löydän itseni joka päivä selaamassa FB:stä kaiken maailman höpöttelyjä uutisista järjettömiin memeseihin. Moni sanoo, että FB on kuoleva media. Kuitenkin suurinosa sinne kuuluu ja koko ajan sinne ilmestyy porukkaa lisään. Varsinkin, ehkä vanhemmat ihmiset uskaltautuvat parhaiten Facebookin ah niin ihmeelliseen maailmaan.
Nykyään minulla on enemmän käytössä Instagram ja Snapchat. Molemmissa medioissa pyörin suht aktiivisesti. Varsinkin snapchat on sellainen minne on kiva höpötellä ja mistä on kiva katsella muidenkin höpötyksiä :) Some on minulle viihdettä, tapa pitää yhteyttä ihmisiin ja tapa jakaa asioita elämästäni muille tallaajille.
Sitten päästään itse asiaan. Olen jo muutaman vuoden ajan seuraillut aktiivisesti tätä minunkin nykyään käyttämää some-maailmaa eli blogeja ja Youtubea. Muistan, miten kiva oli päästä seuraamaan näiden medioiden kautta enemmän tuntemattomien ihmisten jorinoita. Yllätyin siitä, että miten koukuttavia Blogit ja Vlogit olivat. Huomasin istuvani monen monta tuntia selaillen vain erilaisten ihmisten vlogeja Youtubesta ja inspiroituvani erilaisista asioista niin meikkijutuista aina ruuanlaittoon asti. Oli kiva huomata, että löytyy paljon samassa elämäntilanteissa olevia ihmisiä joihin on helppo samaistua.
Nyt tässä lähiaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että miten blogit ja vlogit ovat muuttuneet. Siinä missä ennen pystyit samaistumaan nuoriin tyttöihin jotka elivät ihan samanlaista elämää kuin sinä itse, niin nykyään se onkin vaikeampaa. Kuvioon on tullut se kaikkien rakastama ja samalla vihaama asia, raha. Blogeista ja vlogeista on tullut iso bisnes, missä raha liikkuu. Ymmärrän sen. Ymmärrän sen täysin. Ihmiset tekevät ison työn juttujensa ja seuraajiensa eteen ja saavat siitä palkan. Thats fine.
Kuitenkin olen miettinyt sitä, että mitä enemmän rahaa ko. kuvioissa pyörii niin tuleeko siitä suosion ylläpitämisestä entistä haastavampaa? Suomalaiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan kateellista kansaa ja varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa harvalla on varaa merkkituotteisiin ja muihin rahaa vieviin juttuihin. Jos sosiaalisen median hienous on ollut aina se, että nuoret löytävät ihmisiä joita seurata ja joihin samaistua. Mites käy kun se ei enää olekkaan mahdollista? Jos esimerkiksi ns. perisuomalaisen tavallisen tallaajan perheen 10.v tytär katselee päivät pitkät videoita ja blogeja joissa pyörii vain monen sadan euron kenkiä, laukkuja ja meikkejä niin kauanko hän sitä jaksaa katsoa ja lukea? Alkaako lapset kohta vaatimaan joululahjaksi Guessin laukkuja ja iPhone seiskoja? Vai tekeekö ne sitä jo? Sitä mä en tiedä, mutta jos näin on niin miten paljon pettymyksiä joululahja kasan alta paljastuukaan? Paljon.
Taas tahdon painottaa sitä, että nämä ovat vain minun mielipiteitä ja ei ole tarkoitus puuttua sen enempää kenenkään tekemisiin. Ymmärrän sen, että kun tekee kovasti töitä ja saa siitä palkkaa niin sen palkan saa ja pitääkin käyttää juuri niin kuin itse haluaa :) Niinhän kaikki tekee. Mutta se, miten paljon niitä tuotteita ja varsinkin niiden hintoja pitää somessa pyöritellä on sitten eri juttu.
Ja tietenkään kaikki bloggaajat ja vloggaajat eivät kuulu tähän kastiin. Löytyy paljon ihanan aitoa ja arkista sakkia, joiden jutut ovat täynnä kaikkea muuta kun euroja ja kiiltokuvia.
Mietin vain, että ovatko muut huomanneet saman yleistyvän ilmiön? :)
Nyt olisi taas tarjolla videon pätkää. Vihdoin! Sain nimittäin hetkosen tapella youtuben kanssa, että video saatiin maailmalle näkyviin.. No mutta tällä kertaa aiheena on "myday" -tyylinen ratkaisu. Olimme ystäväni kanssa Tahkolla 2 päivää sporttailemassa ja viettämässä ns. hermolomaa. Oli huippu reissu ja tässä videolla olisi vähän tunnelmia teillekkin. :)
Kiitos kun katsoit ja katsotaan jatkuuko tämä video-into yhtä kovana myös tästä eteenpäin :)
Mitä pidit?
Olin eilen illalla työporukalla juhlimassa ja missasin UMK:n finaalin. Kuitenkin korjasin vääryyden katsomalla ko. taideteoksen Yle Areenasta heti tänä aamuna. Olenkin vähän sekavassa mielentilassa nyt, kun en tiedä oikein mitä ajatella. Olihan se ihan helevetin hienosti tehty show kaikista valoista ja räjähteistä aina Krista Siegfridsin swägiin asti.
Olin kuullut kaikki kipaleet jo aiemmin, kun tsekkasin pari viikkoa sitten tulleen ennakkokatselu jakson. Tiesin siis mitä odotttaa ja taisin odottaa vähän liikaa. Jotenkin petyin, kun yksikään biisi ei aiheuttanut sisälleni täyttä ydinräjähdystä. Kaikki oli vähän njäh. Mutta mutta mutta! Ei nyt liikaa aleta valittamaan vaan hypätään itse asiaan! Ajattelin runoilla tänne vähän mun omia ajatuksia kaikista noista UMK esityksistä. Huomiodaan nyt se, että makuasioista ei voi kiistellä ja nämä ovat vain ja ainoastaan minun päähän ilmestyneitä ajatuksia. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä :)
1. Emma: Cirle of light
Kaikki taisivat pitää tätä biisiä ennakkosuosikkina. Itsekkin kun näin musiikkivideon tästä, niin ajattelin että kyllähän tällä voidaankin pötkiä viisuihin asti. Kuitenkin kun näin live-esiintymisen niin eijei. Joku siinä mätti. Jännittikö Emmaa liikaa? Ei voi tietää, mutta jotenkin esitys ei iskenyt. Esityksestä puuttui mielestäni karisma.
2. Alva: Arrows
Rohkea nuori likka! Ei ihan jokainen 16- vuotias löydä itseään UMK:n saati sitten Euroviisujen lavalta. Alva löysi isensä edes toiselta näistä. Biisi oli semmonen nykypäivän perus radiopoppi. Voisin kuvitella itseni H&M:n sovituskopissa ahtautumassa johonkin bilepartypapidi- mekkoon samalla kun tämä biisi soi myymälän kaiuttimista.
3. Günther & D´sanz: Love yourself
Tämä kaksikko, mitä tästä nyt voi sanoa. Haha ! Siis tuo nahka-asuinen pieni limainen ruotsalaismies saksalaisen miehen ulkonäöllä varustettuna on vaan niin cool. Olen aina rakastanut tuon miehen pokkaa 😂 No biisihän on kaikkea muuta kuin mitä viisuissa on lähiaikoina nähty, mutta silti se on huikea! Varsinkin kun sinne kuulema tänä vuonna on jos jonkinmoista itkuvirttä odotettavissa, niin kyllähän tämä kaksikko sieltä olisi erottunut. Ehdottamasti toinen meikäläisen suosikeista. Harmi, ettei suomalaiset hiffanut hommaa.
4. Anni Saikku: Reach out for the sun
Tämä oli meikäläisen lemppari näistä rauhallisimmista biiseistä. Anni on ihan super kaunis nainen ja yksinkertainen lavashow oli mahtava. Annin olisin viisuihin laittanut, kun kerta rauhallisilla biiseillä sinne piti tänä vuonna mennä. Eiköhän tästä likasta kuulla vielä!
5.Knucklebone Oscar & The Shangri-la Rubies: Caveman
Siis.. Niinkun... Ei. Ei en halua enää muistella tätä. Olen samaa mieltä, kuin kansalaiset ja ulkomaanraadit. Ei.
6. Norma John: Blackbird
Miksi? Miksi suomalaiset? Miksi?? Mielestäni tämä kappale on tylsä. Joo joo, onhan se hienosti tehty laulu ja kyllähän tuo tuleva uusi "Bumtsibum 2010-luvun Seppo Hovi" on ihan suloinen tapaus, mutta silti. Myö suomalaiset lähetetään usein samantyylinen biisi, kuin mikä on edellisvuonna voittanut. Niinkuin ah niin ihana Mikko Silvennoinen sanoi " pitäisi olla muotia edellä". Mikko Silvennoisesta puheen ollen. Voiko kukaan olla niin symppis ja aidosti onnellinen kaikesta? Ei voi. Mikko jos luet tämän niin muuta meille tänne Kuopijoon. Tahdon sinut ystäväkseni. Voimme yhdessä viettää illat kotona, syöden jäätelöä ja katsoen youtubesta vanhoja viisuja. Call me maybe!
7. Lauri Yrjölä: Helppo elämä
Suloinen poika, suloinen laulu. Biisi ei oikein missään vaiheessa räjähtänyt. Täytyy kuitenkin antaa propsit rohkeudesta lähteä kisaan mukaan suomen kielellä!
8. Club La Persé; My little world
Siis tämä joukko outoja omaperäisiä yksilöitä olisi pitänyt mennä heittämällä viisuihin. Biisi oli ainut joka jää soimaan päähän ja herran jumala kahtokaa nyt tuota styleä! Ei vain ole hienompaa! Meikäläiseltä täydet 12 pointsia ja kyllä biisi on myös minun spotifyn soittolistoilla. Mahtava! Ihana! Ei riittänyt vaan kansalla pokka ja huumorintaju tähän hommaan. Se on surullista.
9.Zühlke: Perfect Villain
Taitava täti, kiva biisi ja isot tissit. Kärki kolmikosta paras. Biisissä oli kivoja viisuviboja ja esitys oli ihan jeba. Ei siis mitään negatiivista sanottavaa. Perus 3.5 / 5.
10. My first band: Paradise
Tämmönen perus kiva namnam rokkipoppi renkutus. Olisi varmasti erottunut joukosta, mutta oliko viisu? Biisistä kyllä huomasi, että Jurekilla on ollut sormensa pelissä! Nykypäiväinen ihan jeba kansainvälisesti uppoava kipale!
Tääässäpä nyt siis muutamalla sanalla ajatuksia UMK:n tarjonnasta. Show oli näyttävä ja olin kade Kristan vaatteista. Kokonaisuutena koko homma oli oikein viihdyttävä ja sainkin hyvin käytettyä aikaani näin vapaapäivänä pienen flunssan kourissa pyörivänä yksilönä tämän spektaakkelin parissa. En usko kuitenkaan viisuvoittoon tänäkään vuonna. Toisaalta se on ihan hyvä homma, niin ei tarvitse Suomen etsiä rahaa euroviisujen järkkäämiseen.
Nyt kuitenkin UMK:t on ohi ja voidaan jäädä odottamaan muiden maiden teoksia sitten itse viisuviisuissa :) Nyt minä hyppään tuonne viltin alle katselemaan eilistä Putousta ja keräilen voimia, että jaksan aloittaa uuden työviikon huomenna lenssusta huolimatta.
Tsemppiä huomiseen maanantaihin ja palataan asiaan !
Löysin tuossa vanhat valokuva-albumit ja muistin samalla nähneeni joskus jossain blogissa tällaisen "Kun minä olin pieni"- haasteen. Ajattelin, että perketi tästähän saa vielä hyvän postauksen aikaseksi ;) Nyt siis asiaan... Millainen oli pieni Jenna?
KUN MINÄ OLIN PIENI:
Lempiruokani oli: Ukin kokkaamana riisiä ja kanaa
Mummoni oli perhepäivähoitaja, joten en ole koskaan ollut päiväkodissa. Vietin lapsena aikaa tosi paljon mummon ja ukin luona ja siellä tuli mussuteltua ukin herkkuruokia. Olen aina ollut semmonen ukin tyttö ja mielestäni meidän ukki on maailman paras kokki. Tai no, en tiedä.. ehkä meidän iskä ja ukki molemmat jakavat sen maailman parhaan tittelin ;) Rakastin erityisesti ukin tekemänä riisiä ja kanaa 💗 Se oli omnomnooo!
Katsoin televisiosta yleensä: Muumeja.
Olin (ja olen edelleen) huuuullu muumifani! Koko lapsuuteni melkein perustuu siihen, että olen lauleskellut menemään vaaan muumilauluja ja pelännyt mörköä. Serkkuni kutsuivat minua monta vuotta Hemuliksi. Vieläkään en oikein tiedä varmaksi mistä ko. lempinimi sai alkunsa :D Ei ainakaan hortonomi taidoistani!
Unikaverini oli: Kaikki miljoonat pehmolelut
Omistin aivan hulluna pehmoleluja. Oli koiria,hevosia, nalleja, sikoja ja kaikkea mahdollista muumeista pikachuihin. Minulla on tälläkin hetkellä varastossa muutama laatikollinen pehmoleluja. Olenkin sanonut, että sitten kun minulla on lapsia niin minun ei tarvitse ostaa ensimmäiseen 5-vuoteen niille yhtäkään joulu / synttärilahjaa, kun voin hakea vain varastosta aina omia pehmolelujani heille. Eihän ne hölömöt tajuaisi kuitenkaan onko ne uusia vai vanhoja.
Käytin: Paljon aikaani tallilla
Heppatyttö_94 ilmoittautuu. Parhaat muistot lapsuudesta on kyllä talleilta. Hevoset oli minulle kaikki kaikessa ja käytettiin äitini kanssa hulluna aikaa talleilla. Oli se kyllä mahtavaa aikaa, huh huh 💗
Isoäitini / isoisäni kertoi minulle: Ettei tytöt pissaa seisaaltaan.
Muistan elävästi kun joskus pienenä yritin mummon ja ukin luona käydä pissalla seisaaltaan. Eihän siitä mitään tullut ja niin mummo opetti, että se on vain poikien etuoikeus. Epäreilua mielestäni. Pieni feministi sisälläni kiehui jo silloin!
Muistan laulaneeni: Eskarissa Popedan matkalla Alabamaan
Opetin ko. laulun melkein kaikille eskarissani. Meidän mielestä se oli hauska laulu joka kertoo leipomisesta ja pullista. Tuota noin.... Jostain syystä vanhempani saivat reissuvihkossa viestin, että pikku Jenna opettaa täällä kaikille vähän kyseenalaista laulua. Näin vanhemmiten olen kyllä tajunnut, että ehkä Pate Mustajärvi ja kumppanit eivät laula vain leipomisesta..
Pelkäsin: Muumien mörköä.
Elävästi näen silmissäni vieläkin sen kun makasin vanhempieni huoneessa ja katsoin pienestä televisiosta muumeja. Sitten alkaa soimaan se karmiva kipale mikä soi aina kun mörkö ilmestyy. Sitten se mörkö alkaa lipumaan minua kohti ja olin aivan varma, että se tulee siitä telkkarin ruudusta läpi ja jäädyttää minut. Karmivaa.
Tein salaa: hampaan jälkiä pullataikinaan..
Jotenkin aina kun isäni leipoi pullaa ja jätti ne kohoamaan liinan alle keittiöön, niin sillä välin pulliin ilmestyi hampaanjälkiä. En ymmärrä. Varmasti jonkun keittiötontun tekosia ;)
Kesäisin: muistan polskineeni paljon
Joka kesä tuli läträttyä järvessä monen monta tuntia päivässä. Ihme, että en ole pelkkä rusina nykyään. Vedessä polskiminen oli parasta mitä pieni Jenna tiesi olevankaan!
Talvisin: Laskettiin tuhansia kertoja mäkeä
Parasta touhua serkkujen kanssa oli aina talvisin lähteä pulkkamäkeen! Mitä isompi mäki sen parempi. Pitäisi näin vanhemmitenkin käydä enemmän pulkkamäessä. Sehän on mahtavaa touhua.
Olin ylpeä: Meidän iskästä
Muistan miten ylpeilin (ja edelleen ylpeilen) kaikille miten meidän iskä ajaa sitä konetta siellä jäällä jäähallissa. Se oli lapsena ihan cooleinta ikinä! Onhan se coolia edelleen :) Iskä on paras 💗
Keräsin: Kiviä.
Kyllä. Kiviä. Minulla oli sellainen pieni pyörä jossa oli tarakalla sellainen pieni laatikko. Sinne keräsin aina jos jonkinmoisia kiviä ja esittelin niitä kavereille. On siinä ollut kavereilla kestämistä, kun Jenna hölöttää innoissaan kivistä... Voi luoja..
Että sellainen oli pieni Jenna. Vähän omaperäinen yksilö. Huomaan nyt, että en ole ehkä sittenkään muuttunut kauheasti tässä vuosikymmenten aikana. Olen edelleen ihan yhtä urpo. Kiviä en kyllä enää kerää. 😁
Nyt on sellainen postaus, jonka tekemistä olen miettinyt jonkin aikaa ja yrittänyt keksiä millä tavalla sen toteuttaisin. Las Palmasin huonosta tuurista huolimatta, ennätin shoppailemaan vähän juttuja mukaani tänne Suomeen. Päätin siis esitellä teille ostokseni ihan videon muodossa.
En ole siis koskaan videoita tehnyt, mutta nyt ajattelin kokeilla kui Jennan käy. Toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa ihmeessä jatkanko videoiden postailua vai pysytäänkö ihan tekstin muodossa :)
Pitkästä aikaa voin istahtaa tähän sohvan nurkkaan ja alkaa kirjoittelemaan vähän tännekkin. Olemme siis kotiutuneet Las Palmasista takaisin ah niin ihanaan ja kauniiseen Kuopijoon 💗Reissu oli pitkä ja huono vointinen.
Lähdettiin reissuun siis torstaina 12.1.2017 kello 7 aamulla Kuopion Linja-autoasemalta. Siitä sitten huristeltiin Onnibussilla kohti isoa kirkkoa, eli Helsinkiä. Kaikilla oli odottava ja hyvä fiilis tulevasta reissusta. No, sitten päästiin Helsinki- Vantaan lentokentälle ja siellä alkoi tämän ryhmä rämän epäonnen sarja. Päätettiin tehdä näyttävä sisääntulo ja yksi tovereistani kaatui portaissa ja rymisteli sitten laukkuineen kaikkineen monta rappusta alaspäin. Hänen jalkansa olivat ties missä asennoissa ja mieleeni juolahti heti, että "nonni, nyt murtui varmasti jotain". Luojan kiitos selvittiin siitä säikähdyksellä ja ilman murtuneita luita. Hänen jalkansa kuitenkin kärsivät tilanteesta sen verran, että vielä näin reissun jälkeenkin polvi on kipeä.
Ensimmäisen episodin jälkeen, sitten ajateltiin ettei tässä ollut suunta enää kuin vain ylöspäin. Pitkän lennon jälkeen kun saavuttiin Las Palmasin lentokentälle, niin kovaan ääneen kuulutin että " Nyt on kaikki kauhein osuus takana ja nyt vain naatitaan". Voi Jenna, kun olisit silloin tiennyt että mikä teitä odottaa. Olisi pitänyt olla vain ihan hiljaa.
Päästiin kuitenkin ehjin nahoin hotellille ja nukuttiin yömme vielä suht hyvissä fiiliksissä. Sitten valkeni ensimmäinen aamu Kanarian auringon alla. Olimme valmiita elämämme reissuun ja pitkiin päiviin auringon paisteessa drinkki kädessä hillumiseen. Kohtalo kuitenkin päätti toisin. Meistä ensimmäiselle iski vatsatauti heti silloin ensimmäisenä päivänä. Siitä se sitten lähti sama tauti kiertämään meidät kaikki läpi. Koko reissulla ei ollut yhtään päivää, milloin kaikki olisivat olleet terveenä ja elämänsä voimissa. Tällä reissulla oli siis sama teema, kuin minun ja mieheni edellisellä reissulla Rodoksella. Herra Yrjöstä on tullut ilmeisesti joku virallinen matkaseuramme...
Joten näin jälkikäteen voin ja voimme todeta, että paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Kirjaimellisesti. Blogissa kirjoittamastani Las Palmasin To Do-listalta jäi suorittamatta siis suurin osa. Onneksi kuitenkin vähän kerettiin kuvia ottamaan ja pääsin nollaamaan aivojani meren rannalle. Se oli tärkeintä! Ja olihan meillä tietysti mukaviakin hetkiä, ei sillä. Kyllä kuitenkin ärsytti, että aikalailla koko loma meni sängyn pohjalla.
Nyt kuitenkin osaa taas arvostaa kotia ihan eritavalla ja on vain älyttömän mahtavaa, kun saa istua tässä sohvan nurkassa. Seuraavaa ulkomaanmatkaa en ihan heti suunnittele. Tästä täytyy ensin palautua kunnolla. Seuraavan kerran lähden tuttuun ja turvalliseen Fuengirolaan. Siellä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. 😀
Tässäpä siis nopea rustaus meidän reissusta. Nyt takaisin kiinni normaaliin arkeen ja palataan taas normaaliin postailurytmiin täällä bloginkin puolella. :)
